Juhannus

Juhannus oli ja sitten se myös menikin. Olin mökkeilemässä tuolla kitkalla. Menimme sinne perjantaina, kun iskä heräs nukkumasta. Taas piti autolla mennä pitkä matka ennen kuin me oltiin perillä. Olipa kiva kun taas vapauskoitti eikä tarvi miettii niitä pihan rajoja. Ympärillä oli metsää ja järveä joten sain viettää todellista koiran elämää. Olin aika rohkee ja kävin heittään mun talviturkin kitkajärveen. Huomasin tilaisuuteni koittaneen, kun yx keppi oli joutunut sinne vedenvaraan. Tietysti mä tykkään kepeistä ja päätin hakee sen pois sieltä järvestä ettei menis kauas pois hukkaan. Vieresillä mökkeillä oli myös toisia koiria joista koitin saaha leikki seuraa mut ne ei ollu mun kavereita. Sheltti Nelli pelkäs mua vaikka sanoin et en tee mitään pahaa ja oon ihan kiltti, mut ei se uskonu mua. Cockeri Demi oli ihanan tuoksunen nainen ja mä koitin myös sille höristellä korvii ja heiluttaa häntää, ja paiskata tassuu, mut ei se tykänny musta. Kyllä nykyajan naiset on ranttuja. Eivät kunnon rotumiestä huoli. =(
Illalla, kun me paistettiin taas makkaraa ja mä sain omani ja titenkin vein sen heti talteen. Kaivoin ison montun ja peittelin sen makkaran huolellisesti ettei kukaan sitä löydä sieltä ja varasta. Sitte kun seuraavan kerran menen sinne niin mulla onkin jo makkara valmiina oottelemassa. Naapuri mökillä oli aivan ihme vempain. Sen päälle piti Milanan nousta ja sit se alkoi hyppiin. Milanalla oli niin hauskaa siinä et mä sanoin haluavani tulla sinne myös kokeileen. Hyppäsin jo etutassut reunalle mut sit äiskä alko nauramaan mulle. Ei kuulemma koirat voi hyppii siinä. Kukahan semmosenkin typerän säännön on muka keksinyt. Ihan hyvin olisin voinut kokeilla sitä, mut EN SAANUT. Suutuin ja menin sen vekottimen alle murjottaan. Mut ei saanu nellikään kokeilla sitä, ainakaan sillon ku mä olin siellä. Kyllä ihmiset on törkeitä kun tollaasii huvituksia keksii ja sit ei anneta koirakkojen kokeilla. Muuten meillä oli kiva juhannus siellä mökillä, mt mulla oli tylsää välistä kun kaikki pelkäs mua eikä ollu yhtään kaveria kenen kans leikkii. Mä oon sanonutkin et haluun oikeen leikkikaverin kotiin. Oli mulla talvella idefix mut se meni sateenkaarensillalle. Ikävä on vieläkin, mut ei auta itku markkinoilla. =/

Aidantakana

Toisella puolen aitaa on ruoho vihreempää. Näin iskä sanoi mammalle, kun kadehti naapurin pihaa. Minäpä jäin miettiin et onko se tosiaan niin? Olen sitä nyt muutaman päivän pähkäillyt ja päätin ottaa asiasta selvää. Eilen aamulla, kun mamma oli herännyt ja se päästi mut ulos, päätin että nyt on aika lähtee ottaan asiasta selkoa. Niinpä minä hiippailin portin aukosta ulos ja menin toisellepuolelle tietä. Pitkän aikaa nuuskutin ja rymysin tuolla ojassa ja otin uusista piissa posteista selvää. (Aikomukseni ei ollut viipyä siellä pitkään). Noh, mamma oli sillävälin hokassu et mä olin omilla teilläni ja oli hirveen vihanen mulle ja huusi mut takas kotiin. Se torui mua ja kyllä sillon hävetti. En uskaltanu mammaa etes kattokkaan, kun se oli niin suuttunut. Uhkaili laittaa mut ulos aina häkkiin jos alan karkaileen. Loppu päivän pysyin kuitenki kotona ja yksin pihalla enkä ollut menossakaan mihinkään. Yöllä, kun mulla ei väsyttänyt niin aloin miettiin et oliko ruoho sittenkään vihreempää, kun eilen en muistanu sitä kattoo kaikelta kiireltä ja aika nololta lopulta. Joten päätin mennä aamulla ekana tarkistaan et miten sen ruohon laita nyt olikaan. Päätin sitten aamullataas kun pääsin ulos, et käväsen ihan nopeesti kattoon et miten paljo se on vihreempää kuin kotona. Ja ihan nopsaan juoksin tonne naapurin koiran häkille ja takasi kotiin. Mamma hoksi taas mut ei voinu suuttuu kun tulin ihan itse ja ihan nopsaan kotiin. Mut uskokaa tai älkää se meijän ruoho oli vihreempää, kuin naapurin aidantakana josta mä niitä vertailin. =) USKOMATONTA! nyt koitan olla kiltti etten joudu häkkiin ulkoileen.

Luonnon helmassa

Eilen aamulla, kun heräsin oli aika kylmää ja satoi vettä. Aloin siinä miettiin et miksi ihmeessä on kauhea touhotus heti aamusta päällä. Sitten Milana sanoi et me lähetään mummin mökille leusjärvelle. Milana teki mummin kans eväitä ja mamma pakkaili vaatteita mukaan. Sitte me lähettiinkin ajelemaan ja taisi siinä autossa unikin tulla, kun en yhtään tiiä minne päin mentiin ja kuinka kauan. Varmaan aika pitkään ajeltiin, kun kunnon torkut otin. Perille päästyä, me yllättäen lähettiin käveleen ihan väärään suuntaan. Mä koitin kyllä sanoo et tonne metsään pitää mennä, mut ei mua kuunneltu. Me rämmittiin jonku ihme märänmaan läpi ja tultiin rantaan. Milana ja iskä alkoivat sellasilla pitkillä kepeillä sohia veteen päin. Ei voi kuin ihmetellä et mitähän se homma oli. Sanoivat sitä mato-ongeksi mut minusta se näytti enemmän kepiltä kuin madolta. Mä touhotin siellä pitkin suota ja olipa kiva haistella uusia tuulia. Sitte kun kalaa ei näkynyt eikä kuulunut, ni me milana kans ja mamman lähime takas etsiin tietä ja jätimme iskän onkimaan. Tie löydettiinkin mun hyvällä suunnistus taidoilla. Sitten mä taas näytin tietä et tonne metsään pitää mennä ja muut rämpi perässä. Ei ne tietysti mun vauhdissa pysynyt ja mun piti monesti tulla niit hoputtaan ja hakeen. Lopulta me löydettiinkin se piilopirtti ja väsy iski kun piti niin monesti juosta ees ja taas. Siellä me vaan sit oltiin ja ooteltiin et mökki lämpee. Iskä tuli myöhemmin perässä ja kun se alkoi sieltä ranta tieltä näkyyn, en mä heti sitä iskää sielt pusikosta tuntenu ja mun piti tietenki kuuluttaa et nyt tulee joku vieras kuuluvalla haukulla ja murinalla. Olipa se noloa kun tulija osoittautui ihan tutuksi. Sääskiä siel oli mieletön määrä. Inisivät kooajan korvassa. Parasta koko reissussa tais olla ne nuotio makkarat. NAM! Illalla taas me lähettii rämpiin metsää myöten autolle. Siinä matkalla me nähtiin joku outo lintu. Se taapersi maassa siivet levällään ja sen ympäriltä lähti monta pikkusta lintua. Iskä sano et sitä maalinnuksi ja et se vaan esittää haavottunuttaa et houkuttelis meijät sen perään et poikaset pääsis turvaan. No oisin mä mennykkin mut maamma karjas mut takas ni en uskaltanu olla tottelematta. Se hullu lintu yritti käydä sit mun päälle, mut onneksi pääsin sitä karkuun.

Metsään ei kannata mennä, jos tietää et siellä on tommosii pelotuksia jotka meinaa syödä sut.

Mä olen tässä

Tässä mä nyt sit oisin. Tosin tuo kuva ei kerro juuri mitään, mun nykysestä ulkonäöstä, kun mua on siistitty. Mut näin ensialkuun kun opettelen vielä tätä vempainta käyttään, onnistuin aika hyvin. Joten anteeksi annettakoon jos tulee joitakin opettelu mokia =)

Minullekkin avattiin oma blogi

Minullekkin avattiin oma blogi, kun monilla tutuilla jo oli sellainen. Nyt sitten voin julkisesti repostella kaikkee mitä minulle on tapahtunut. Aloitankin sit ihan tästä päivästä. Aamulla heti alkoi kova tohina meijän pihalla, kun tuli remontti miehiä. Ja mä tietnki silmä kovana kaikkii tarkkailin vaikka mitään en puhunutkaan. Mä en viitti turhista ilmotella, kun iskäkin oli siinä ja se hokas et äijii lappaa tuleen. No iltapäivällä minä pääsin käymään yhessä uudessa ouodssa paikassa. Siellä oli kaiken laisii esteitä ja niistä piti hypellä vaikka minne suuntaan. En oikeen aluksi tajunnu mitä mun piti tehä, mut milana meni eessä ja mamma yllytti mua meneen perässä. Ja minähän menin. Kuuma vain siinä tuli ja mä väsähin aika nopeeta. Mamma puhui joain huonosta kunnossa, mut aattelisippa ihan ite miltä tuntus juosta ja hypellä ihan mielettömästi. Se oli jotain litiä se homman nimi. Mut nyt mamma sanoo et pitää laittaa kone kiinni joten mä kirjottelen ja muokkailen tätä juttuu taas toiste.