Uusi ammatti

Eräänä päivänä mamma sai jonku hullun kohatuksen ja se alkoi hajottaa paikkoja...
Olin aika ihmeissäni et mitä hullua toi nyt tekee. Se purki meijän sängyn ihan pineiin palasiin ja nakkeli tavaroita roskapussiin. Sit kun huone oli tyhjä se meni toiseen päähän taloa ja purki sieltäkin kamppeita.. ihan ihme touhuu. No kun se oli tarpeeksi riehunut se laittoi sen ison sängyn uuteen vanhaan huoneeseen ja vei pienemmän (mun sängyn) jonka lahjotin milanalle, uuteen vanhaan huoneeseen. No mä kattelin sitä kun se kokopäivän meuhkas ja purki ja kokosi niitä sänkyjä ja siirteli kaappeja. Ihan hulluksi se varmaan oli tullut ainakin se siltä vaikutti. Lopulta kun se sanoi mulle et nyt on kaikki valmista ni olin kyllä aika ihmeessäni muutoksesta. Mä sain milanan kanssa uuden yhteisen huoneen. Me ollaan nyt sitten joka yö nukuttu siellä yhessä eikä yhttään oo pelottanut. Mun uus ammatti onkin mörkö vahti. Mä niin ku vahin öisin ettei meijän huoneeseen mittään mörkjä ja peikkoja. Se on aika helppoo kun ei tarvi muuta tehä kuin nukkuu omalla paikallani . Mamma ja iskä nukkuu toisessa päässä taloa ja ne ei kuulemma tartte mitään mörötys vahtii kun iskä kuorsaa niin lujaa välistä että ei ne sinne uskalla mennä. Torstaina me käytiin mamman kans sellasessa koirien koulussa. Siellä piti olla kiltisti ja kuunella mitä se setä meille sano ja tehä sit niin. Me saatiin kehuja et ollaan kovasti edistytty ja totta kai mä olin aika ilonen et sain kehuja vaikka mitään en oo etes tehnytkään. Mä voisin kuulemma alkaa kohta reenaileen ilman mamman kiinni pitoa. Siellä on muuten toisiikin koiria ja niitten kanssa ei saa riehuu vaikka kuinka tekis mieli.

Mä kävin taas kitkalla ja sanoin mammalle et nyt en jää tänne vaikka mikä ois. Onneksi sit ei tarvinnut jäähä vaan nukuttiin yx yö ja sit kävi tänään kavereita (nelli, demi ja bella ja pepi) siellä pihalla myös juoksesaseen mut ei ne mun luo uskaltaneet tulla. Mä kun olin kiinni pitkälllä köydellä puussa että en kukkia tallo. Kotona mamma halusi ottaa musta kesä kuvan ja mä jouduin poseeraan pihalla. Ei kyllä ollu kovin paljoo järkee taas sen ideoissa, mut pakko kai se oli totella.

Tylsyyttä

Mä olen ollu ihan tylsistynyt. Mamma, Iskä ja Milana oli loma reissulla enkä mä saanu lähtee niitte mukaan. Mut jätettiin mummolaan häkkiin. Olin jo ihan varautunut et nyt pääsee jonnekkin kauemmas autolla, kun pihaan tuli iso mökin kaltainen auto. Mamma vei sinne kamppeita ja eväitä ja laitteli sitä järjestykseen. Mä kettelin tarkkana sitä puuhaa ja makoilin auton luona niin et mut varmasti huomataan. Kyllähän mä matkaan pääsin, mutta mut jätettiinkin kitkalle. Mamma vei mut sinne häkkiin ja sano et nyt pitää kiltti poika ja pysyy häkissä. Mä sille mammalle näytin et mua ei mitkään häkin kuvatukset pidättele ja niin minä tuli salaisesta paikasta ulos alta 10min. Iskä tietysti alko tärkeileen ja vei mut uudelleen ja laittoin kiviä häkin reunoille et en tulis ulos. Heti, kun se mökihökkeli lähti mummin pihasta mä tulin uudelleen pois sielt häkistä. Mummi oli aika riemuissaan, kun se hokas mun juonet. Ette ikinä arvaa monestikko mä sanoin et tonne häkkiin en jää. Aina ne hölmöt vaan mut sinne mut tunki ja koitti kaikee tehä että pysysin siellä. Lopulta mua alko tylsyttään ja päätin et jäädään sit sinne häkkiin. Iltasin mä sain kuitenki juosta muutaman minuutin ja sit mut vietiin varastoon nukkumaan. Siellä oli mulla peitto ja vettä ja siellä oli kivan viiletä eikä sääsket inissy. Kyllä mulla oli kauheen tylsää ja ikävää siellä. Onneksi 4 yötä meni nopeeta. Mamma kun tuli mua häkistä niin voitte arvata miten iloinen mä olin. Hyppelin ja haukuin ja pyörin ja kaikkee mukavaa. Sitten kun vähä oltiin jo rauhotettu mä haistoin et mamma haisee ihan oudolle. Se haisi koiran pennulle ja jollekki muulle koiralle ja hevoselle. Mä heti tietenki kyseleen et onko se käyny pentuja kattoon jossain? Se oli käynyt iskän ja milanan kanssa mun kasvattajan Jaanan kotona ja siellä oli pentuja 2. Mun yhen siskon lapsia ne oli ollu. Mun oikee iskä ivan oli ollu siellä myös ja sil oli ollu polvi kipee, kun sitä oli leikattu, niin sen piti olla vaan ihan paikoillaan. Äiskä olis ottanu ja tahtonu pennun, mut ei se sit ollukkaan voinut, vaikka oli kuulemma tyystin ihastunut yhteen niistä. Olin minäkin vähä pettynyt ja niin oli mamma ja milanakin. Ois se kaveri ollu kiva olla. =) Mutta jospa tää tylsyys nyt lähtis pois ja alkais jotain kivaa tapahtuun.
VIELÄ ON KESÄÄ JÄLJELLÄ!!